Historian hiipien havinaa, paluu marraskuun alkuun 2002, kun Kanarianlinnut kohtasivat HC Gallian ensimmäisessä joukkueiden välisessä ottelussa. Raportin teki nimimerkki Sampo#9 (6.11.2002).

 

Ennen peliä oli tunnelma kopissa jo varsin korkealla, sillä joukkueenjohto oli saanut hankittua paikan päälle ihka oikean cd- soittimen josta pauhasi kavolaisten ikioma Maamme-laulu , "Keltainen Vaara". Pyhää vihaa lietsottiin voitostaan varmoja olevia Gallialaisia kohtaan. Jokainen pelaaja keskittyi omalla tavallaan tulevaan, joku mutusteli pitsaa, toinen kertoi hurjia tarinoita vastakkaisesta sukupuolesta. Yllätys oli jokaiselle suuri kun kopin ovi avattiin ja jouduimme toteamaan Kellokosken jäähallin katsomon natisevan liitoksissaan kauden yleisöennätyksen, 25 henkilöä, alla. Tuota silmäparien suurta määrää katsomossa ei kuitenkaan koettu negatiivisena vaan jo ennen jäälle astumista päätettiin yhteistuumin "nyt on pelattava hyvin".

Ottelun alussa kapteenimme Marco luovutti vihollisen kapteenille Lasse Niskaselle kirjan "VOITTO - taito ja tahto" pienenä kuittauksena sille uholle jota Gallialaiset olivat omilla nettisivuillan harrastaneet. Ensimmäinen erä meni molemmin puolin tasaisissa merkeissä ja ainoiksi tilastomerkinnöiksi saatiin kotijoukkueen kaksi jäähyä.

Toisen erän alussa joukkueemme herpaantui hetkeksi ja vihollinen pääsi tuikkaamaan ottelun ainoan onnenkantamoisensa hyvin pelanneen Juha Isokankaan taakse. Kun toista erää oli pelattu 9 minuuttia ja 52 sekuntia  nousi edellisessä ottelussa vaisusti pelannut, Riihimäelle kesäksi lainattu mutta muuttoa takaisin Jokelaan suunnitteleva Jokelan oma poika, Järvenpääläisten naisten perjantai ja lauantai-iltojen painajainen, Jukka "Haffe" Häyrinen kotijoukkueen sankariksi tekemällä avausmaalin. Tästä intoutuneena iski Jussi Rantanen voittomaalin kun edellisestä oli kulunut vain 28 sekuntia. Kun vielä kolmannen erän alussa Haffe onnistui tiukan ylivoimapainostuksen jälkeen ronkkimaan kiekon vastustajan maaliin oli kavolais- kapteenilla, Marcolla täysi työ saada joukkueensa uskomaan että peliä on vielä melkein kokonainen erä jäljellä ja mitä tahansa voi sattua.

Vaikka hymy ja hyvänolon tunne alkoikin pikkuhiljaa hiipiä vaihtoaitiotamme kohti jaksoimme silti yrittää loppuun asti. Vielä aivan viime minuuteilla keravalaisvahvistus Jori Kiviniemi sinetöi voittomme komealla maalilla. Selvästi huomasi että ensimmäisessä ottelussa havaittavissa ollut poikamainen hätäily oli unohdettu ja joukkue pelasi kauden parhaan pelinsä. Toki virheitä sattui kaikille, mutta juuri siksihän pelaamme harrastesarjassa.

Ottelun yksi kovimmista yrittäjistä oli edelleen avausmaaliaan metsästävä, erittäin hyökkäävä puolustaja Pertti Lasala. Lukuista paikoista huolimatta "Petu" ei saanut tililleen kuin yhden syöttöpisteen. Petun pakkiparilla Niilolla oli täysi työ paikkailla partnerinsa nopeita nousuja kiekollisena kohti vihollisen maalia. Niilo onnistuikin tehtävässään varsin mallikkaasti vaikka välillä olikin selviä vaikeuksia pidätellä vastustajan liki kolme kertaa kookkaampaa Petri Lyytikäistä maalin edessä. Ikiväkkärämme, pienet ja pippuriset Jussi Jokinen, Matti "Penanbroidi" Penttilä ja hiustensa värillä aina vanhempia katsojiamme järkyttävä Tommi Niemi, taistelivat jäällä pienestä koostaan huolimatta suurella sydämellä.

Kunniamaininnan ansaitsee myös illan tuomari, ei varmasti ole mukavaa viheltää yksin peliä kello 22.00 jälkeen illalla jos vaihtoehtona olisi olla kotona nukkumassa. Kun summeri vihdoin soi ottelun päättymisen merkiksi jäälle ryntäsi iloinen lauma keltaisiin pukeutuneita jääkiekkoilijoita. Kun vielä halliin saatiin raikaamaan Queenin niin monista suurista urheilujuhlista tuttu "We Are the Champions" oli pelaajien vaikea salata sitä iloa ja ylpeyttä mitä he tunsivat sillä hetkellä. Seuraavaan otteluun joukkue matkustaa aina niinkin pitkälle kuin kaksikieliseen Lohjaan asti jossa vastaan ensi maanantaina luistelee mystinen HNT.

Joomla templates by a4joomla