Eipä paljon taas jäänyt lapsille kerrottavaa. Kaukasten Voima vieraili keskiviikkoiltana Virvoitusjuoma-areenan pommisuojassa Helsingin Pasilassa. Turpaan tuli jälleen kerran. Hurmoshenkisen kotitaistelun jälkeen joukkue jaksoi jopa ennen ottelua uskoa, että tällä kerralla murtuu sinisten paitojen kirous (joukkuehan ei ole vielä voittanut kertaakaan uusilla hienoilla retropaidoilla). Toisin kuitenkin kävi.

Ottelu alkoi erittäin vauhdikkaalla ja katsojaystävällisellä kiekkoilulla. Meno oli välillä jopa niin vauhdikasta, että haparoiden aloittaneella tuomarikaksikolla oli suuria vaikeuksia pysyä menossa mukana, etenkin kun suurin osa energiasta käytettiin vierasjoukkueen toimihenkilöiden pelipassien tarkastukseen ynnä muuhun epäolennaiseen hömpänpömppään. On ne vaan välillä niin vekkuleita epeleitä!

Suoraan sanottuna joukkuuen esitys oli erittäin luokaton. Ilmeisesti viime yöt on tiiviisti valvottu naisten Ölympiäkiekkoa seuratessa ja kisaväsy alkaa pikkuhiljaa painamaan. Ottelun ensimmäinen puolikas onnistuttiin vielä räpiköimään menossa mukana jotenkin, mutta jäänajotauolta palannut joukkue oli jättänyt taistelutahdon koppiin. Mitä kaikkea siellä sitten tapahtui? Hyökkääjät lepsuilivat, puolustus oli yössä, eikä veräjänvartijakaan esittänyt parasta peliään. Mitäpä sitä tuolloin voi tulokseksi odottaa, muuta kuin rumaa 8-4 tappiota.

Jos jotain positiivista pitää väkisin hakea, niin olkoon se sitten se, että MarCo pystyi omin jaloin poistumaan hallista sen jälkeen, kun oli ensin joutunut erittäin ruman selästätaklauksen kohteeksi juuri ennen jäänajoa.

Toimitus palkitsee lampaanvillatyynyillä seuraavat sankarit / teot (perustelut suluissa).
- Pakkipari Valkoiset Saatanat (toisinaan mikään ei onnistu)
- MarCon telonut vihollispelaaja (ei tarvitse perustella)
- Tamperelaisvahvistuksen taistelutahto ("Mää meen ny nääs vetämään tonne kentälle älyttömän huanon vaihdon")