Kanarialintulauma järjesti alkuviikosta koulutus- ja virkistysmatkan Tuusulan kaukaisimman taajaman jäähallille. Kotijoukkueelle luovutettuja aapiskukkoja (oikeinkirjoitus kunniaan; seuran kirjoitusasu on Kaukasten Voima, ei Kaukaisien Voimakkaat) ja lähiseutukarttoja (10km pohjoiseen sijaitsevan kylän kirjoitusasu on Kaukas, ei Kaukais, Kaukaisin taikka kaukaasia) vastaan ystävällinen kotijoukkue lahjoitti vierasjoukkueen mukaan kaksi pistettä. Kuinka pitkään #4 ja #6 pysyvät valmennusjohdon koirankopissa eivätkä pelaa? Onko #93 ottanut Kaskisesta mallia ja siirtynyt pysyvästi Espanjaan? Tapahtuiko pelissä ylipäätään mitään mainitsemisen arvoista? Siitä ohessa.
Lahja.
Tiistai on toivoa täynnä. Edellisen viikon kotona koetun, kertakaikkisen nöyryyttävän tappion jälkeen matka pohjoisen Tuusulan periferialle tuntuu pitkältä. Pakkasen kiristyessä ja hyytävän vastatuulen piiskatessa päin kasvoja nälkävuoden pituisella Kellokoskentiellä en voi olla ajattelematta: “Tältäkö tuntuu matkata bussiliigassa halki Manitoban preerioiden?”
Miikan maalilla oli välillä hässäkkää.
Niin, tappio. Se Kellokosken Toinen Joukkue onnistui jäädyttämään Kanarialintulauman pelin totaalisesti Hyrylän kotikaukalossa. Työtapaturma, joka ei tule toistumaan. Joukkueen sisällä majailevat PikkuLinnut (tm.) ovat laulaneet, kuinka keltanuttuiset urhomme ovat ottaneet tappion raskaasti. Välittömästi ottelun jälkeen pidetyn, kapteeniston koolle kutsuman hätäkokouksen tiimoilta joukkue päätti ottaa rankat keinot käyttöön - keskivartalolihaville ikämieskiekkoilijoille hyvin poikkeukselliseen tapaan joukkue on viettänyt viimeisen viikon ilman tippaakaan alkoholia. Poissa ovat lauantai-illan saunakaljat ja romanttisesti vaimon (tai ketjukaverin) kanssa nautitut punaviinilasilliset. Kuten aina, myös tällä kertaa joukkoon on mahtunut muutama rikkuri; poissa on useampikin tehopuolustaja ja voimahyökkääjä jotka eivät tähän suoritukseen kyenneet.
Myös Aleksi pääsi maalin makuun.
Kipuan lauteille kun Se Kellokosken Ensimmäinen Joukkue viimeistelee harjoituksiaan. Kovin on nuoren näköinen paikallisen divariylpeyden rosteri. Pienen hetken jälkeen jää tyhjenee, alkushow pyörähtää käyntiin ja varsinainen illan kohokohta, eräänlainen paikalliskamppailu Kanarialintujen ja Sen Kellokosken Kolmannen Joukkueen välillä pääsee vihdoin käyntiin.
Kolmella täydellä kentällä pelaava vierasjoukkue aloittaa maalinteon nopeasti; kotijoukkue rikkoo vain puolen minuutin pelin jälkeen, Kanarialintulauma pääsee ylivoimalle ja Julle pistää kiekon reppuun, Laten toimiessa syöttökoneena. Tämän jälkeen testaillaan alivoimanpelin kuntoa; Pekka kiittää pelinrikkomisvastuusta ja painaa taululle lukemat 0-2. Pelin painopiste pysyy vahvasti kotijoukkueen päädyssä; erityisen vaikutuksen tekee joukkueen tuore rookie-hankinta Jykä joka pitää viivan kiinni Fazer-liigassa opituin opein. Erän puolivälin jälkeen kuitenkin Kanarialintulauman ote herpaantuu hetkeksi ja kotijoukkue pääsee kaventamaan erätauolle kantaviksi lukemiksi 1-2.
Rookie-Jykä pelasi varman pelin.
Toinen erä lähtee liikenteeseen verkkaisesti. Kanarialinnut lähtevät mukaan kotijoukkueen jarruttelevana tyyliin. Vauhti tippuu lähelle nollaa ja peli muistuttaa paikoitellen vanhaa kunnon peewee-hockeytä. Erän ainoaksi järkeväksi merkinnäksi jää Aleksin viivalta maalille heittämä kiekko joka kimpolee maalin perukoille. Toiselle erätauolle lähdetään 1-3 -lukemista.
Välillä on hienoa nähdä kasvutarinoita yksittäisen tapahtuman sisällä. Aina nämä kasvutapahtumat eivät ole mitään suuria kokemuksia. Lamppu ei syty pään päälle eikä kukaan ala huutamaan heurekaa. Joskus nämä oivallukset ovat perin yksinkertaisia. Pistä työhaalarit päälle. Ala luistelemaan kentällä enemmän. Mene pizzeriaan jos haluat pizzan ja maalille jos haluat maalin. Tämä yhdistettynä vastapuolella tapahtuvaan henkiseen notkahdukseen, niin sanottuun komentosillan murenemiseen johtaa usein hyviin asioihin, ja niin myös tällä kertaa. Kolmas erä on varsinaista Kanarialintushow’ta. Luistelua, karvausta ja vastustajan totaalista nöyryyttämistä on ilo katsella. Parin minuutin pelin jälkeen Late aloittaa kolmannen erän maalijuhlat tehden 1-4 -johtomaalin. Vastustaja alistuu lopullisesti ja alkaa hölmöilemään. Monet rikkeet menevät ohi, osa onneksi vihelletäänkin. Antti painaa kiekon häkkiin kahden miehen ylivoimalla ja Julle painaa illan toisen häkkiin kaunistellen taululle loppulukemat 1-6. Loppu peli sitten pelaillaankin sitten lähinnä varoen ylilyöntejä ja turhia loukkaantumisia, sen verran alkaa jälkitilanteissa tulla tuppea, polvea ja jalkaa sekä poikittaista mailaa että heikompaa saattaisi hirvittää. Lopulta päätössummeri kuitenkin soi ja kaksi pistettä matkaa Jokelaan.
Jesse karvaa.
Tilastot:
- Julle 2+1
- Late 1+1
- Aleksi 1+0
- Pekka 1+0
- Antti 1+0
- Mika 0+1
- Jippo 0+1
- Jupe 0+1
- RikuK 0+1
- VilleS 0+1
Jäähyt
- Antti 10min
- Jippo 2min
- Jantunen 6min
Torjunnat
- Miika 28, 96.55%
- Vastustaja 45, 88.24%