Lauantaina pelattiin jälleen Jokelan herruudesta kun nyky-Kavon nuoret urhot kohtasivat Urkan kaukalossa, jota myös Paavo Stenroos Areenaksi kutsutaan, Wanhan Voiman perinteisessä ulkoilmaottelussa (jonka NHL, Liiga, KHL ja muuta pääsarjat ympäri maailmaa ovat sittemmin onnistuneesti kopioineet omakseen). Kuten tapoihin kuuluu, vilisi kummankin joukkueen kokoonpano nimekkäitä pelureita sekä menneiltä, nykyisiltä että tulevilta vuosikymmeniltä. Mutta palataan noihin pelureihin hieman tuonnempana ja muistetaan aluksi niitä jotka eivät paikalle päässeet.

Ottelu alkoi hiljaisella hetkellä jonka aikana kunnioitettiin hiljattain poisnukkuneita Ahti “Ami” Mustosta ja Erkki “Eki” Pulliaista. Molemmat tullaan muistamaan paitsi pelaajauristaan ja seuran hyväksi tehdystä vapaaehtoistyöstä, niin etenkin seuraavan sukupolven kasvattamisesta, kuljettamisesta, kustantamisesta ja kannustamisesta pesunkestäviksi pelimiehiksi.

Pulliaisten pihapiiristä ovat kansallisille pesäpallokentille seuran värejä lähteneet edustamaan Ekin pojat Kimmo ja Juha. Veljeksistä molemmat kivenkovia Superpesispelaajia ja Itä-Länsi-kävijöitä  aikana jolloin pesäpallo ei ollut vielä joutunut kaikenmaailman salisählyjen ja liitokiekkogolfien puristukseen ja asema valtakunnan ykköslajina tuntui turvatulta. Kansainvälisen läpimurron esteeksi veljeksille muodostui ainoastaan lajivalinta.

Mustosen suvussa kanarianlintumaalivahtina kunnostautuneen Amin luistimenpiirtoja jatkoivat puolestaan Kolsan omat Tupu, Hupu ja Lupu, eli Toni, Vili ja Samu. Täkkyrinkujalla tuskin on vielä tänäkään päivänä päästy yksimielisyyteen siitä kuka veljeksistä on ollut kiekon kanssa taitavin, mutta kelpo pelimiehiä silti koko kolmikko. Amin ansioksi voitaneen laskea osittain myös Kaukasten Voiman Jääkiekkojaoston Miesten Edustusjoukkueen olemassaolo, sillä sen verran montaa nykykavon perustamisessa aikanaan mukana ollutta, silloin vielä nappulaikäistä pelimiestä Ami ehti Jokelan luonnonjääkaukalossa junnuvalmentajan ominaisuudessa opastaa jääkiekon saloihin kasarimusiikin vaihtuessa ysärijytinäksi.

Kentänlaitatoimitus esittää koko seuran puolesta osanottonsa Pulliaisten ja Mustosten perheen suureen suruun.

Mutta palatkaamme itse otteluun. Wanhan Voiman joukkue oli tänä vuonna rakennettu pitkälti veljessarjojen ympärille, sillä jo mainittujen Mustosten lisäksi Koljosista Kalle ja Vesa, sekä Laineista Keijo ja Hannu. Pulliaisista ainoastaan Juha kirjautti nimensä pöytäkirjaan tänä vuonna. Muiden kokoonpanoon otettujen sukulaisuussuhteista ei kirkonkirjoja tarkasteltaessa pystytty pääsemään täyteen varmuuteen, mutta sotienjälkeisen Jokelan rajallisten lavatanssimahdollisuuksien vuoksi joukkueessa pelasi varmasti muutama muukin veljespari. Toisistaan tietämättä tosin. Wanhan Voiman joukkue oli jälleen kerran rautainen yhdistelmä kokemusta ja nuorta nälkää. Joukkueen vanhempi kaarti on ollut kypsässä iässä Paavo Väyrysen pyrkiessä ensimmäistä kertaa tasavallan presidentiksi, kun taas nuorimmat vahvistukset hädin tuskin muistavat Suomen ensimmäistä jääkiekon MM-kultamitalia.

Kavon joukkue puolestaan rakentui käytännössä kokonaan nykyisten IV-divarijyrien varaan, mitä nyt Mälkiän Sampo oli sainattu yhden pelin mittaisella sopimuksella mukaan tuomaan näissä peleissä aina kaivattua maalintekovoimaa. Ja GM Sten sai mitä tilasi. Ottelu sai nimittäin kerrassaan räväkän alun, kun kymmenen liigapelin ja ties kuinka monen sadan mestiskamppailun T. Mustonen ei pystynyt pidättelemään Sampoa maalin edessä. Tuloksena tarkka rysty ja kiekko ohi Wanhan Voiman maalia vartioineen Jarmo Vuorion. Taululla 1-0 ja peliä pelattu vasta reilu kolme minuuttia. “Mitähän tästä vielä tulee, Kavohan on ihan pitelemätön” kohisi satapäinen yleisö uutuuttaan hohtavan kaukalon reunoilla. Ja mitä vielä, parikymmentä sekuntia ja Partanen iski taululle Juhiksensyötöstä jo varsin turvallisen tuntuiset 2-0 lukemat.

"Nyt iso rauha tai mustoset alkaa pelaamaan tosissaan!!!” huolestuttiin Kavon vaihtopenkillä. Niinpä ottelussa oli seuraavaksi edessä hieman seesteisempi vaihe jossa kiekkoa siirreltiin pelaajalta toiselle ja päädystä päätyyn, taisi joku onnekas onnistua kohottamaan sen myös laidan yli lumihankeen läheisen ala-asteen kiekonkerääjien sulavien keväthankien iloksi. Tasan kymmenen minuutin kohdalla Judella kuitenkin petti kasetti ja liuhuletin oli pakko päästä kaunistelemaan henkilökohtaisia tilastoja. 3-0 Kavolle. Ja kuinkas sitten kävikään, Mustosista Samu heräsi ensimmäisenä siihen että pelihän tässä on käynnissä ja näin tilanne kaventui lukemiin  3-1.

Tuskin olivat kaikki katsojat ehtineet Haukan mainiosta makkarabaarista vielä takaisin ringsidepaikoille toista erää varten kun Partanen jo jatkoi siitä mihin oli ensimmäisessä erässä jäänyt, Nikon syötöstä parin minuutin pelin jälkeen taululle komeat 4-1. Ja sitten vaihdettiin osia. Seuraavassa kahdessa maalissa, jotka nekin tulivat kuin liukuhihnalta Partanen ja Juhis syöttelivät ja Niko viimeisteli. Vaihtopenkin vieressä itsensä ylipukeutumalla kuumetilaan saattanut GM Sten myhäili tyytyväisyyttään ja huultenliikkeistä pystyi sokeakin kuuro lukemaan “Nämä on mun poikia kaikki!”.

Tommi ehti lapioida vielä yhden maalin ennen kuin Mustosilla taas herättiin. Samu ja Vili pelasivat Jaakko Haapamäenhienosti vapaaksi ja vanha kettu ei erehtynyt. Peli kaventui 7-2 tilanteeseen jossa myös viimeiselle erätauolle siirryttiin.

Kolmas erä alkoi melko vauhdikkaasti. Molemmat pääsivät heti erän alkuun iskemään maalin mieheen, Kavolla kiekon maalin toimitti vuorostaan kapteeninnauhan herrasmiehen elkein Sampolle pelin ajaksi luovuttanut Ville ja Wanhalla Voimalla sitten joku muu. Kentänlaitatoimitus oli vielä maalin sattuessa santsaamassa jo mainitun makkarabaarin antimia, eikä pöytäkirjaan maalintekijäksi merkittyä numeroa 49 taas löydy pelaajaluettelosta, mutta pannaan vaikka Pulliaisen Jupen piikkiin tuo maali, kun numeroltaan kaikista lähimpänä tuota mystistä neliysiä oli.

Tämän jälkeen olikin sitten edessä tyyntä myrskyn edellä. Ajassa 39.05 Kavon maalia vartioineelle Miikalle sattui harmittava vahinko ja Mustostoni pääsi kirjauttamaan ottelussa itselleen ensimmäisen ja ainoan osumansa. Mutta sitten. Hiekan alkaessa huveta tiimalasista tapahtui se mitä Wanhan Voiman penkillä oli ehkä salaa toivottu ja toisaalta Kavon penkillä kokoajan pelonsekaisin tuntein odotettu.

• Ajassa 40.04 Samu syöttää Vilille joka toimittaa kiekon eteenpäin Keijo Villmanille => MAALI
• Ajassa 40.18 Samu pääsee kiekon kanssa hyökkäysalueelle => MAALI
• Ajassa 43:41 Kalle syöttää Vesalle ja Vesalta kiekko Samun lapaan => MAALI

Peli on 8-7, peliaikaa jäljellä vajaa minuutti ja Wanhan Voiman veljeksillä hullun kiilto silmissä. Siilipuolustus kuitenkin pitää ja kun vielä vajaa 20 sekuntia ennen loppua Juhis pääsee sivaltamaan taululle loppunumeroiksi 9-7, uskalletaan Kavon aitiossa taas hengittää.

Hieno ottelu. Urkan legendaarisessa saunassa käydyt jälkipelit eivät tänäkään vuonna olleet julkaisukelpoisia. Sori siitä.

FLOPIT

• Kirjurin käsiala

TOPIT

• Sää
• Kenttämestarien kyky loihtia jää kuntoon (statistiikan mukaan ottelussa ei nähty yhtään jäästä johtuvaa pyllähdystä)
• Samun hattutemppu
• Haukan makkarabaari
• GM Stenin kykyä rekrytoida oikeat pelaajat oikeille paikoille
• Veljesten tehot 4+8 (Samu 3+2, Vili 0+2, Toni 1+0, Keijo 0+1, Hannu 0+0, Vesa 0+2, Kalle 0+1)