Sunnuntai-illan kunniaksi vierailimme rakkaan pääkaupunkimme itäisissä osissa Malmilla seuraamassa IV-divisioonan päivän jännittävää kärkikamppailua sekä pohdimme kuinka Saara Aallon menestys TanssiiEnglantilaistenIdolienKanssaXFactorissa vaikuttaa yllättäviin sairaspoissaoloihin sunnuntai-iltana.

Tätä kirjoittaessani kello on noin 23.16. Istun Malmin Jäähallin parkkipaikalla panssaroidussa Hiacessa. Marraskuinen sunnuntai-ilta on synkkä. Poissa on maata pari viikkoa hemmotellut valkoinen lumipeite. Poissa ovat iloiset ihmiset jotka viihtyvät ulkona, naureskelevat ja käyttäytyvät - niin, kuin kuka tahansa muu kuin suomalainen. Musta maa, musta mieli ja sitä rataa. Onneksi on kuitenkin muutama valopilkku jotka pitävät masennuksen poissa. Jääkiekko kuuluu näihin asioihin - mikä onkaan mukavampaa kuin mennä lätkimään pikkumustaa tai seuraamaan kun isot miehet kisaavat mokomasta kiekosta. Noh, ilmeisesti myös Sara Aallon kamppailut kuuluvat kaamosmasennuksenpoistolääkkeisiin ja tuntuvat vetoavan niin vanhempaan kuin nuorempaan ikäpolveen; sen verran tasaisesti illan peli on harventunut joukkueen vanhemmasta ja nuoremmasta päästä. Missä on BlingBling, missä on NewYork? Ilmeisesti taistelupari Paita ja Peppu eivät vain suoriudu jäähallille toisen ollessa poissa.

Toisaalta Malmi on aina Malmi. Täällä ei ole kaikesta turvallisinta. Itäinen Helsinki on paha paikka. Kun ajoin aiemmin iltasella auton parkkiin olin jo varautunut muutamin turvatoimin. Rattilukon kiinnitettyäni vietän mielelläni ylimääräisen puolituntisen pistämällä autoni tiiliskivien päälle ja renkaat turvallisesti Hiaceni kyytiin. Luonnollisesti ikkunaan kiinnitetään lappu jossa ilmoitetaan autoradion puutteesta. Ovetkin jätetään auki. Kontissa majailevat uskolliset verikoirani jotka ovat sopivan nälän sekä matokuurin takia tarpeeksi äkäisellä tuulella. Yrittäkööt viedä minun autosta jotakin! 

Onneksi Saara Aalto ja Malmi -yhdistelmä eivät ole pelottaneet reilua puolikasta joukkueen kokoonpanosta. Saavun hallille ja mitä näenkään - kaksi kentällistä Kanarianlintupelaajia lämmittelee vastustajan päädyssä ja lätkii kiekkoja kotijoukkueen maaliverkkoon samalla kun kotijoukkueen pelaajat katselevat tätä touhua tyynenrauhallisina - kaikki muut kuin kassari jota joukkuekaverit pitävät otteessaan. “Jumalauta mit vit ne lätkii kiekkoja mun maaliin tehkää jotain!” Niin, joukkuekuvan ottaminen ei ole aina se kaikista helpoin tehtävä, varsinkaan ennen varsinaisen ottelun alkua. Pikaisan otannan (n = 2) mukaan Malmilainen kotijoukkue ottaa edustuskuvan ennen jokaista sarjaottelua.

Kiekko tipahtaa jäähän vartin alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Mustapaitainen kotijoukkue painaa kiekon Kanarianlintupäähän ja ensimmäinen pitkä kiekko vihelletään ajassa 0:07. “Ei oo häpee heittää pitkää”, kuten ennen matsia pidetyssä palaverissakin sovittiin. Pari pitkää kiekkoa jarruttaa sopivasti kotijoukkueen tempon ja tätä hyväksikäyttäen Juhiskäykin sivaltamassa ensimmäisen maalin ajassa 1:11. Ilo jää lyhyeksi kun kotijoukkue vastaa kolmella maalilla kahden minuutin sisään. Pelin tempo nousee huomattavasti ja Kanarianlintulauma onkin paikoitellen hätää kärsimässä. Onneksi maaleja ei kuitenkaan nähdä enempää ja Miikan huipputorjunnat pitävät huolen siitä, että erätauolle siirrytään lukemissa 3-1. 

“3-1, ei mitään kundit tästä on hyvä lähteä mukaan peliin.” Jepjep. Toista erää on pelattu 2,5 minuuttia ja tilanne onkin jo 5-1. Kiva kiitti hei, olipa hyvä matsi. Perusmoka lähteä matsiin ilman pussikaljoja. Olen jo suunnittelemassa lähtöä kotiinpäin mutta päätän painaa persukseni penkkiin kun Late onnistuu kaventamaan lukemiksi 5-2 ennen erän puoliväliä. Pelin tempo on selkeästi laskenut ja se sopii keltanuttuiselle vierasjoukkueelle, tilanteet elävät puolelta toiselle mutta kiekko pysyy nyt selkeästi vähemmän vierasjoukkueen päädyssä. Ennen erän loppua näemme vielä kaksi maalia kun ensiksi kotijoukkue sivaltaa kuudennen maalinsa ja heti perään Jupe sivaltaa illan ensimmäisensä. Toiselle erätauolle mennään siis lukemista 6-3.

Kolmas erä alkaa ja huomaan jotain erilaista. Kanarianlintulauma on syttynyt taistelemaan. Toki vastustaja edelleen paineistaa niskaan ankarasti mutta siltikin kiekollinen hallinta on selkeästi siirtynyt vierasjoukkueelle. Hyvä niin! Reilun puolikkaan erän jälkeen tämä tuottaakin tulosta, ensiksi Jupen, sitten Juden ja lopuksi Laten maaleilla. Tilanne onkin äkkiä tasan 6-6 ja vastustajan pakka hajoilee täysin. Viereiseltä vaihtopenkiltä kuuluu huutoa, kiroilua, kavereille vittuilua ja muuta kielenkäyttöä joka johtaa varmastikin mukaviin pikkujouluihin. Antaa poikien vadin hajota, vierasjoukkue keskittyy pelaamiseen. Kotijoukkue puskee päälle. Ja puskee. Ja puskee. Ja puskee. Miika peittää vedot. Tai siis ne vedot mitä kenttäpelaajat eivät ehdi blokkaamaan. Stenkko ottaa kiekon jalkapöytään. Julle ottaa kiekon nilkkaan. Toni heittäytyy kiekon eteen ja jopa Juhis tekee blokkia muistuttavan mutta samalla turvallisen kaartavan heittäytymisen kaksi sekuntia vedon jälkeen. Lopulta Sami puree vastustajan mailaa kahden minuutin arvoisesti ja Kanarianlintulauma pääsee pelaamaan ylivoimaa viimeiset puolitoista minuuttia.

Tähän loppuun voisi kirjoittaa sankaritarinanomaisesti kuinka joukkue onnistui kasvamaan neljän maalin tappioasemassa voittajaksi ja kuinka joku joukkueen huonommalla jalalla liikkeessä olleista nousi ratkaisijaksi. Tällaisia esimerkkitarinoitahan on maailma täynnä; Miracle on The Ice, The Mighty Ducks tai vaikkapa Any Given Sunday.

No, tämä ei ole mikään sankareita sisältävä kasvutarina Joukkueen kasvamisesta voittajaksi. Kanarianlintuylivoima on Kanarianlintuylivoimaa. Kiekko jäätyi viimeiseksi puoleksitoista minuutiksi omaan päätyyn ja päästettiinpä vihuilainen vielä laukomaan maalintekosektorilta kun peliä oli jäljellä reilu pari sekuntia. Onneksi veto osoittautui suutariksi ja matsi päättyi lopulta lukemin 6-6. “Taisteluvoitto, saatiin yksi piste joka jo vaikutti jossain vaiheessa toivottomalta.” Niin, vierasjoukkue vaikutti varsin tyytyväiseltä. Kaikki muut paitsi Jupe. “Ei tullut hattutemppua. Ei tullut edes kahta maalia kun toinen maali merkattiin matsista viime metreillä pois jääneelle Allulle. Tähän tarvitsee kyllä hyvityksiä. Oikaisu jonkun sanomalehden etusivulle vähintään”. Näin …

Seuraavan kerran Kanarianlinnut taistelevat kotonaan marraskuun viimeisenä päivänä kun vieraaksi saapuu Wolf Team Sibbo. föregnigen som kommer från stran på östnyland. Kom och tsemppa Kanarianlintulauma i vinst! Tack och adjö!

Tehot:

• Jupe 2+1
• Valis 0+3
• Late 2+0
• Jude 1+1
• Juhis 1+0
• Julle 0+1

Jäähyt:

• Jupe 2min

Torjunnat:

• Miika 40
• Vastustaja 22

Kokonainen pöytäkirja löytyy täältä.