Luottotoimittaja Mauno Kuulapää (sala)matkusti Kanarianlintulauman mukana syvälle Läntisen Suomenmaan perukoille, lähinnä valimostaan ja henkisesti sairaiden hoitolaitoksesta tunnettuun Harjavallan pitäjään. Matkalla nähtiin avohoitopotilaita, Kanadalaisia metsämiehiä sekä jokunen jääkiekkoilijan irvikuva. Klikkaa tästä ja katso KUVAT!

Lauantai-aamu on jo pitkällä, kun Ventoniemen bussi kaartaa Jokelan TB:n pihamaalle. Joukko väsyneitä matkaajia tyylikkäissä Armanin puvuissaan hyppää pihamaalle venyttelemään hieman jähmentyneitä lihaksiaan. Muutama paikalle saapunut pelimies nousee mukaan bussiin ja kaikki näyttävää valmiilta matkan jatkumiseen. Mutta bussi vain seisoo ja seisoo. Muutaman hetken odottelun jälkeen paikalle kurvaa Ferrarin punainen Turbo Sport Fiesta, josta mukaan nousee vielä yksi pelimies. Kassin koosta päätellen kyseessä ei ole kukaan muu kuin joukkueen tukiranka, Maalivahti (tm). Vihdoin ja viimein bussikin lähtee liikkeelle, ja monituntinen vieraspelimatka Suomalaisessa BussiLiigassa jälleen alkaa.

Kevät on jääkiekkoilijan parasta aikaa. Kaiken maailman höpöhöpösarjat ovat jääneet kesälomille. CarlFazerTurkisPeberMestiksen neppailijat ovat palanneet koulun penkille tai jakeluauton ratin taakse. Ämeericän Vinnie voi taas keskittyä kauppaamaan pöhöttynyttä kissaeläintään SM-tasoisena joukkueena ja Helsingin Iddrotskompisarnsahejsanpojkarna on jo päässyt tuhlaamaan seuraavan kauden pelaajabudjettinsa jatkosopimukseen lupaaviin juniorien, kuten ömömneväföget-Peltoseen, Kipe Kuhtaan ja kuumaan rookie-kassari Lindforsiin. Toista se on V-divarissa. Vaatimattomasti 45 päivää runkosarjan jälkeen käynnistyvät Play-Offsit, jotka kestävät pitkälle keväälle. Tai noh, ainakin teoriassa. Mutta mitäpä sitä menneitä muistelemaan ...

Palataanpa siis lauantai-aamuun. Theoretically World's Best Three Times Fift Division Champion Kaukasten Voima on siis matkalla kohti perinnerikasta Kuparikiekon järjestämää turnausta. Kokoonpano on taas keväisen vahva. Perinteistä poiketen tuo Havaiji-kiekon perikuva, kaikkien kaljakanukkien esikuva Mr. HelloKitty on kadonnut. "Etsimme herraa kissojen ja koirien kanssa. Teimme useammankin täsmäiskun perinteisiin Järvenpään taukopaikkoihin, kuten Lissulle, PizzaPopiin sekä Subwayhin. Vikana valttikorttina jopa kokeilimme käydä Ronaldilla mutta herraa ei vain näkynyt missään. Punttisalia emme kokeilleet, saattaa olla että herra olisi löytynyt sieltä."

Tunnelma bussissa on letkeä. Masa vetää hirsiä ja puoli bussia heiluu herran kuorsaamisesta johtuen. Noh, kasvava nuori tarvitsee paljon unta jotta jaksaa kyykätä seitsemänä päivänä viikossa. Peltsi ja Tomppa kuuntelevat Gallen esitystä Saudi-Arabian nelosdivarilätkän nykytilasta ja kuinka kovia Albanian seiskadivarissa pelaavat Bejkon serkukset ovat kun he sattuvat pelaamaan potkupalloa sunnuntaina kotonaan seitsemän kaljan krapulassa. Matka taipuu iloisesti kohti määränpäätä.

Pikakelataanpa muutama hetki eteenpäin ...

KaVo - Hockey Bears (2-1)

Sinapinruskeilla pelipaidoilla pelannut vastustaja odottelee kaukalossa hermostuneena, kun Shirts Of Doomiin sonnustautunut Kanarianlintulauma tulee kaukaloon. Bussimatkasta jäykistyneet jäsenet alkavat virota muutaman minuutin pelin jälkeen, ja kahdellatoista kenttäpelaajalla liikenteessä ollut joukkue saa putken luistamaan. Siirrytään johtoon yhdellä maalilla. Hetkeä myöhemmin siirrytään johtoon toisella maalilla. Tämä pelihän on jo käytännössä naputeltu joten joukkue lopettaa luistelun ja antaa vastustajan määrätä pelin tahdin. Noh, ei se mitään Miika ottaa kiinni kaikki vedot, yhtä lukuunottamatta. Stenkko ohjaa tyylikkäästi jostain siniviivan kulmalta maalia kohti heitetyn kiekon maalin perukoille ja pitää huolen, että kassareiden nollapeli on tällä kaudella yhden pykälän kauempana. Joukkue silti korjaa kaksi pistettä ottelusta.

KaVo - KuKi (4-1)

Tunti taukoa otteluiden välissä näyttää sopivan edelleenkin sinisillä pelaavalle joukkiolle. Paikallisvastustaja on liikenteessä kymmenellä jätkällä, ja Kaukasten Voima, Helsinki näyttää suorastaan lentävän jäällä. Takakarvaus toimii, pakit pelaavat uhrautuvasti. Lauantai-aamun parhaat unet saanut Matti on liekeissä ja tekee uskomattomia venytyksiä, pohjustaen 4-1 -voiton. Esa naputtelee pari, muilla tehoilla ei liene merkitystä.

KaVo - White Devils (2-3)

Mistä tunnistaa jääkiekkojoukkueen? Pelimatkalla syödään pastaa. Mistä tunnistaa harrastejoukkueen? Matkalla syödään hampurilaisia ja pizzaa. Näin myös tällä reissulla. Kun valko-sininen bussi kaartaa Pizzamestarien eteen, on ruokala valmistautunut jättihampurilaisilla ja pizzalla. Noh, ottaa muutama terveysfriikki pastaakin, lähinnä näön vuoksi. Kun tällaisen aterian perään sijoitetaan turnauksen tärkein ottelu, ei se yleensä lupaa hyvää. Lohkon kärkisijoitus ratkaistiin nimittäin Kanarianlintulauman ja White Devilsin välillä.

Kankaanpää laskettaneen jo Pohjanmaaksi. Pohjanmaalainen hulluus on taas jo yleisesti laaja käsitys. Se näkyi ja kuului katsomossakin. Joukkueella oli mukanaan oma maskotti. Tämä kaveri oli ilmeisesti päässyt lomalle eräästä paikallisesta hoitolaitoksesta. Kyseinen tapaus keskittyi ensimmäisen minuutin huutamaan Whiiite Deviillls lets go -huutoja. Siinä vaiheessa kun joukkue siirtyi johtoon, tuli tämä ihastuttava maskotti huutelemaan Kanarianlintulauman yläpuolelle. Ensimmäisenä osuutensa sai Miikka, tai "sä säälittävä kassari, ime sitä kiekkoa. Senkin säälittävä kassari!". Sen jälkeen vuorossa oli Tomppa, jonka nimeä jaksoi ikifani huutaa lähes erän verran. "Hei Valariutta! Sä oot säkki! Miks sä haastat isompias kun et pärjää? Sä oot sukka. Hei viistoista! Kiviä taskuun!" Aivan kun tässä ei olisi ollut tarpeeksi, myös vastustajan vaihtoaitiossa näytti olevan muutama samantasoinen kaveri. Ville kuitenkin onnistui jäädyttämään nämä Pohjalaista Stand-Up -komiikkaa harrastavat "valmentajat" jollakin jäätävällä kommentilla...

Ainiin, ottelu? Hyvää harrastekiekkoa, joka olisi voinut loppujen lopuksi päättyä kuinka päin tahansa. Henkinen finaali.

Minimegoja ja Aakkosia

Harrasteturnauksissa on se paha puoli, että niitä varsinaisia voittajia ei palkita koskaan. Ketä kiinnostaa kolmen euron pokaali, tekstillä "1. sija, Lämmänmäen Toivot turnaus 1986"? Ei ketään. Kaikkia sen sijaan kiinnostaa lähteä ensimmäisenä kotimatkalle. Maunon nimeä kantavassa turnauksessa ensimmäisenä sijoitusotteluna pelattaisiin finaali, ja jumbosijoille jääneet joukkueet taistelisivat viimeisestä sijasta kilvan hallia sulkevien Securitaksen sikaniskojen kanssa. Tästä johtuen harmistus ei ollut tavattoman suuri Kanarianlintulauman kuullessa, että korkit aukeais... tai siis että kotimatka alkaisi tunnin ennakoitua aikaisemmin. Saattoipa Harjavallan liikenteessä jopa näkyä muutama Kanarianlintujen Edustuspukuun (musta Armani collectionin puku, Turo Tailoriahan käyttävät ainoastaan Oulun Kärpät ja muut höntsäjengit) pukeutunut ja Oy Alkoholiliike Ab:n muovikassia kantanut raamikas jääkiekkoilija. Lisävauhtia pronssiotteluun haetaan Hesburgerista; Minimega -hamppari ja suklaapirtelö ovat vähintään krea-Kolaan verrattavissa olevan palautusaterian raaka-aineet. Neljän tunnin odottelussa jalat alkavat mennä jumiin, turnausväsymys iskee ja kiinnostus viimeistä peliä kohtaan vähenee.

KaVo - Auramaa (0-4)

Viimeisessä ottelussa vastaan saapui paikallista virmakiakkoa edustava Auramaa. Tai oikeammin termi olisi virmakendo.

Mitä on Kendo, kysyy Länsisuomalainen fani. Kendō on japanilaiseen miekkailuun pohjautuva kamppailulaji. Nykyään kendōssa on neljä lyöntikohtaa: lyönti päähän eli men, lyönti ranteeseen eli kote, lyönti kylkeen eli dō ja pisto kurkkuun eli tsuki. Tällaista meno oli myös jäällä. Porilaiset hormonihirviöt yrittivät käyttää mailaansa enemmän lyömäaseena, keihäänä ja nuijana kuin kumilätkän siirtämiseen tarkoitettuna huippumodernina pelivälineenä. Kakkos-kakkosta muistuttavat, Torspo, Sher-Wood ja Titan TPM -merkeillä varustetut tappovälineet tulivat tutuiksi Sininuttuisille pelaajille - useammillakin jokin noista logoista painuneena ristiselkään, kylkiluiden alle taikka käsiin. Eikä tässä vielä kaikki; otteluun oli haalittu tuomareiksi ylivoimaisesti surkeimmat tuomarit, mitä arvon toimittaja on ikinä nähnyt. Tuomareilla oli kyllä hienot paidat, toisenkin seeparan selässä luki erään Porilaisen liigatuomarin nimi (uskomatonta kyllä, tuntui että aika tarkalleen 50% turnauksen tuomareista kantoi samaa nimeä selässä... go figure?). Siltikin jostain syystä geenit eivät olleet siirtyneet nimen mukana tänne saakka. Sääli sinällään, tuomarithan viimekädessä vastaavat pelin tasosta.

Kuten sanottu, henkinen finaali käytiin edellisessä ottelussa, jä tämä viimeinen kamppailu muistutti hengeltään enemmän vankilasäännöillä varustettua gladiaattori-ottelua. Ensimmäiselle erätauolle mentiin 0-0 -lukemissa. Tunteet kävivät lämpiminä puolin jos toisin. Vastustajan herrasmiesmäinen, lähinnä vaahtosammutinta koon puolesta muistuttava sankari #18 koki asialliseksi potkia vastustajan mailoja keskikentälle kun ei onnistunut maalin teossa. Teko, mistä napsahtaisi missä tahansa sarjaottelussa Eteläisellä alueella kymppi. Täällä tuomarit taas hymähtelivät että "noh noh pojat, pelataans kiekkoa".  #17 puolestaan päätti herrasmiesmäisesti homotella Stenkkoa erätauolla. Rekkamies on näes tosimies! Lopulta toisessa erässä alkoi niitä maalejakin tulla. Pistetään kolme miestä kassarin syliin ja kuljetetaan tämän jälkeen kiekko maaliin. Hienoa! Noh, oli kaverilla yksi ihan oikeasti tehtykin maali. Onkohan tämä se imago, jota firma haluaa tarjota?

Kesä ja kärpäset

Turnauksesta lopputulemana neljäs sija. Kolme hyvää jääkiekko-ottelua ja yksi kurapaska-ottelu, joita mahtuu jokaiseen kauteen se yksi kappale. Sääli vain, että se oli nyt tällä kaudella viimeinen. Turnauksessa oli mukavaa, siitä kiitos järjestäjille jälleen kerran.

Mauno kiittää kuluneesta kaudesta Kanarianlintuja, faneja, Kentsua ja jokaista jääkiekon ystävää. Näemme jälleen ensi kaudella!

ps. Tilastot tulevat vielä ajantasalle. Todennäköisesti jopa ennen päättäjäisiä!