Kanarianlinnut vierailivat torstai-iltana Matinkylässä hakemassa pois kaksi irtopistettä. Löysivätkö kaikki perille hallille? Minkälaisen urheilujuhlan kotijoukkueen faniryhmä sai aikaiseksi? Se kaikki selviää seuraavassa...
Espoo, tuo Ruuhka-Suomen vastine New Jerseylle. Aina ison veljensä varjossa, aina se poljettu ja hyljeksitty pilkan ja ivan kohde. Mitä sitten, vaikka Nokian pääkonttori onkin Keilaniemessä (toistaiseksi)? Mitä sitten, vaikka Westendin asukkaat maksavat enemmän veroja kuin koko itä-Helsinki yhteensä? Millään tällä ei ole mitään väliä niin kauan kun muilta ei tipu arvostusta.
Tähän tullee muutos seuraavan vuosikymmenen aikana, kun Länsimetro vihdoin saapuu tänne maalaisidylliin. Otaniemi, Tapiola ja muut autoilijan paratiisit urbanisoituvat ja muuttuvat ghetoiksia.
Hyvä niin. Ehkäpä sen jälkeen jäähallinkin löytää helpommin. Ilmeisesti epämääräiset "Jäähalli P" -kyltit on tarkoitettu hämäämään vastustajia sen kriittisen hetken verran, jotta Espoolaiset joukkueet saavat henkisen yliotteen vastustajista. Hyvin tuo taktiikka tuntuukin toimivan. "Käytiin Haukilahdessa kääntymässä". "Haettiin vauhtia jostain lähiöstä missä ei ollut edes katuvaloja". "Tajuttiin että ajettiin ohi kun tuli vastaan meri ja jotain lehmihakoja."
Niin, päivän jännittävintä antia tarjosi "Matinkylä-Bingo" - kuka löytää hallille ajoissa ja saa vielä varusteetkin puettua niskaan ennen ottelua. Lopulta tehtävästä suoriutui kunnolla lähes koko odotettu kokoonpano, poissa olikin ainoastaan Väänäsen Hege. Toimituksen suositus onkin, että jos kaveria ei näy maanantaina jäillä, tekee joukkueen johto kaverista katoamisilmoituksen. Korsosta on pitkä matka Matinkylään. Matkalla on ainakin kolme risteystä joten eksyminen on enemmän kuin todennäköistä ...
Kuten jo aiemminkin on moneen kertaan todettu, LT Kings on Kanarianlinnuille kuin Moriarty Sherlock Holmesille, Tohtori Mustekala Teräsmiehelle tai keskiviikon Happy Hour Valikselle. Vaikeaa, niin vaikeaa... Viime kaudella kahdesta ottelusta yksi hikinen voitto Barona-Areenan kirkkaissa valoissa ja kotona kuokkaan keskellä synkintä marraskuuta ...
Keltapaitaiset soturimme aloittivat ensimmäisen erän vahvasti. Kiekko vastustajan päähän, vahvaa painostusta, karvausta, pari taklausta... Ja maali! Kiekko vastustajan päähän, vahvaa painostusta, laukaus ja niin edelleen. Kotijoukkueen ensimmäinen veto maalia kohti kirjattiin ensimmäisen erän puolessa välissä, suunnilleen samoihin aikoihin kuin ensimmäiset jäähyminuutitkin. Tämähän ei haitannut Kanarianlintuja, lisää painostusta ja ensimmäiselle erätauolle 0-2 -johtoasemassa. Maaleista vastasi joukkueen toiseksi vanhin rookie-kenttä Parta-Lauri, Klamydia-Ville ja Froteepyyhe-Peltsi (vanhimman rookie-kentän titteliä pitää hanskassaan Tero-Härkä -pari, jonka yhteisikä tuohon aikaan oli enemmän kuin tämän kolmikon yhteenlasketut henkiset+fyysiset iät!).
Erätauot ovat usein myrkkyä, niin katsojalle kuin pelaajillekin. Jonota kallista bisseä, yritä ehtiä juoda tuopillinen ja sitten kusiputkan kautta takaisin peliin, josta olet todennäköisesti juuri missannut kriittisen maalin tai ainakin erän viisi ensiminuuttia. Vähän sama homma se on kaukalonkin puolella. 60 sekuntin erätauon aikana ehtii tapahtua ihmeitä. Selkä suoristuu, asenne muuttuu tappomeiningistä perus havaijihöntsäksi. Annetaan vastustajan pitää kiekkoa. Luotetaan kassariin enemmän kuin normaalisti. Heitetään kiekkoa kulmiin tai vihollisen lapaan. Odotetaan että toinen pääsee peliin mukaan. Positiivisin asia toisesta erästä oli se, että vihollinen teki ainoastaan yhden maalin, senkin Esan mailan kautta kimmonneena pystykiekkona, joka vieri Miikan patjan ja tolpan väliin jääneestä 3,5cm aukosta ja pysähtyi heti maaliviivan jälkeen. Talking about skills, man!
Kolmas erä on tuo usein Kanarianlinnuille pelastuksen, niin nytkin. Kapteeniston Heimlander - Hartonen pitämä pep talk herätteli joukkuetta juuri sen verran, että yritystä alkoi löytymään hitusen lisää. Laukauksien taso parani ja ahkerimmat näyttivät saavan jopa hien pintaan. Hyvä näin, pari häkkiä lisää (Allu ja Jupe) ja turvalliseen 1-4 -johtoasemaan. Lopussa pikkasen siimaa viholliselle ja lopuksi kivat lukemat 2-4. Voitto kotiin, kaverille vähän makiaa ja valmistautumaan seuraavaan kotiotteluun.
Keskiviikkona 21.11 Hyrylään saapuukin sitten vieraaksi EKK. Ahh, linimentti haisee nenässä jo nyt!
ps. Terveisiä Olarin Juopoille!