Tapahtumat alkavat Tuusulan pohjoisesta provinssista, jossa 79-vuotias Sylvi-mummo (nimi muutettu) on jälleen herännyt varttia vaille kukonlaulun eräänä kauniina sunnuntaiaamuna. Reumaisilla sormillaan Sylvi annostelee juuri oikean määrän kahvipuruja punaiseen mutteripannuunsa.
Sylvi säpsähtää, kun hän kesken tuon toimituksen kuulee kerrostaloyhtiön ulko-oven kolahtavan. Sylvi siirtyy ikkunaan kyttäämään, josko tästä kolauksesta saisi aiheen kirjoittaa paikallislehden tekstiviestipalstalle nykynuorison rappeutumisesta ja epäsäännöllisistä kotiintuloajoista. Tai voihan se yhtä hyvin olla lehtimies aamuisella jakokierroksellaan. Ikkunan edessä Sylvi-mummo on nielaista tekohampaansa.
– Kautta Raatteentien, Summan ja Syvärin. Mihin ihmeeseen tuo naapurin hulttionuorukainen tähän aikaan on lähdössä! Ja mikä ihmeen säkki sillä on olallaan. Mitähän se on varastanut. Ja tuo keppi. Jotain se on varmasti menossa pieksemään!
Tunnollisena veronmaksajana Sylvi köpöttelee puhelinpöydälle ja pyörittää myrkynvihreään lankapuhelimeensa hätäkeskuksen numeron. Sylvi selittää ääni väristen näkemänsä keskuksen nuorelle naisäänelle ja saa tältä odottamattoman vastauksen.
– Ettekö te rouva hyvä tiedä, että Kaukasten Voiman Jääkiekon Miesten Edustusjoukkue kohtaa tänään Helsingissä FHT:n. Sinne tuo teidän näkemänne komearaaminen nuorimies todennäköisesti on menossa.
Sadatellen Sylvi paiskaa kuulokkeen pidikkeeseen ja köpöttelee takaisin kahvinkeittoon.
Tapahtumat saavat jatkoa Helsingin pohjoisosissa sijaitsevan hallin parkkipaikalla.
– Lauri, Missä se jäähalli on?
– Lauri, Voinks mä jättää auton ihan tähän vaan parkkiin näin?
– Lauri, Miten sinne halliin mennään sisälle?
– Lauri, Sinenen vai keltainen paita?
– Lauri, eihän haittaa kun mulla on vähän paha olo?
Kymmenen vuoden aikana ihmisten avuttomuuteen turtunut GM ei kuitenkaan hätäänny aamun kyselytulvasta, vaan ohjaa joukkonsa iloinen hymy kasvoillaan kohti pukusuojaa. Pelipäivä on aina juhlapäivä.
Iloisin mielin ja seuran tunnusmusiikkia rallatellen GM johtaa joukkonsa kohti pukukoppia. Perillä alkaa samantien tuttu hulabaloo. Monessa perheessä jäädään tänä vuonna ilman joululahjoja, sillä suurin osa urhoista on tuhlannut veronpalautusrahansa jääurheiluvälinekaupan ystävämyyntiin, sillä seurauksella että pukukopin edustan mailateline pullistelee toinen toistaan hienomaa, uudenkarheaa kompositointimailaa. Kopissa vertaillaan kuka on ostanut komeimmat harttarit ja kenellä on pisimmät polvisuojat. Muutama pelimies, lähinnä uusia tulokkaita, on missannut tuon vuoden merkittävimmän alennusmyynnin ja nyyhkyttää tämän vuoksi nurkassa. Onneksi Jartsa herrasmiehenä lupaa opettaa pojille saunaillassa pari kikkaa ja kyyneltulva saadaan loppumaan.
Vihollisjoukkue aamukankeana
Jäähallin kellon näyttäessä kolmea yli tasan alkuvihellys, luistelee jäällä kolmen kentän verran sinipaitaisia urhoja, mutta vain muuta valkopaitainen vihollinen. Mitä ihmettä on tapahtumassa. Onko kotijoukkue luovuttamassa. Voiko tällaistakin tapahtua?
Ilmeisesti viholliskopissa on kuitenkin vain päätetty punoa juonia tällä kertaa hieman tavallista pidempään, sillä pikkuhiljaa myös kotijoukkueen pelaajia alkaa virrata jäälle ja peli saadaan käyntiin. Koska kyseistä ottelua oli jo etukäteen hehkutettu hyvänä mahdollisuutena päästä paikkaamaan puutteita henkilökohtaisissa tehoissa, on jälki jäällä myös sen mukaista. Ensimmäinen erä voidaan näet helposti tiivistää kolmeen lauseeseen:
1. Kenttämestarit saavat paikkailla Stenkon tulisten rannareiden jälkiä päätylaudoituksesta vielä pitkään
2. Marko osaa edelleen ylimitoittaa taklauksensa kahden minuutin jäähyn arvoisesti
3. Rookiekolmikon mielestä Jartsan ohjausmaali on ehdottomasti kauden hienoin
Erätauolla kanarianlintupaidat jatkavat jälleen varusteidensa vertailua.
– Anna mä koklaan sitä sun mailaa. Onx siin ovetskinin lapa ja datsukin varsi ja akipetteripärin tuppi...
– Uuuh
Joukkueenjohdon virkaa toimittavat Isokangas ja Mälkiä yrittävät saada urhojaan fokusoitumaan itse peliin. Turhaan. Joulu on kerran vuodessa vaan.
Kakkoserä ei juuri eroa edeltäjästään. Kallen (T) uusi maila paljastuu Kohoksi ja Kallen (V) uusi maila Sudeksi. Vierasjoukkue saa iskettyä kolme räkämaalia kotijoukkueen jäädessä nuolemaan näppejään. Tästä erästä ei taitavinkaan toimittaja kirjoita kolmea lausetta.
Kolmannen erän alussa alkaa tapahtua. Toimitsija ei saa kelloa toimimaan ja niinpä erän alku viivästyy useita minuutteja. Huhhuh mitä draamaa nämä ottelut voivat parhaillaan tarjota. Kellosekoilu on kuitenkin ilmeisesti taktiikkaa ja tällä kertaa hyvin toimivaa sellaista. Erää on näet pelattu vain kolmisen minuuttia, kun vastustajan tuulennopea hyökkääjä pääsee rankaisemaan AaPeen alokasmaisesta virheestä. Taululla lukemat 5-1 ja kuparinen on rikottu. Useampaakin sininuttua alkaa jännittämään. Joko sinisten paitojen kirous iskee jälleen. Onneksi näin ei kuitenkaan käy. Muutama nopea maali ja taululle turvallisen tuntuinen 7-1 -johto. Viimeiset kymmenkunta minuuttia mennään tutulla "ei mua enää jaksa kiinostaa kun me on jo voitettu tää peli" -mentaliteetilla. Kavomaalia vartioinut "Marco pienellä ceellä" Lalif varmasti kiitti. Tuloksena viholliselle kaksi häkkiä. Joukkueen filosofinen puoli pääsi ottelun viime minuuteilla esille, kun penkiltä kuului tuskasuneita "kamoon jätkät, tsempataan nyt! On paljon fantsumpi voittaa neljällä kuin kolmella maalilla" -huudahduksia.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pelin jälkeen Kaukasten Voiman Jääkiekon Miesten Edustusjoukkueen kopissa iloittiin paitsi uusista varusteista, niin myös 3-7 -vieraspelivoitosta (Kyllä! Sinisillä paidoilla!). Tämän aamupuhteen jälkeen olikin hyvä suunnata GM:n johdolla ravitsevalle aamiaiselle kavonkeltaisena kaareilevan äm-kirjaimen suojiin.
–Uuh.
Osa pelaajista saapui hallille yöasussaan. – Uuh!
(Kuva: Roopertti Kapalo)
Post Scriptum (lat. jälkikirjoitus): Moni sunnuntaiaamuna taistelleista odottaa innolla tulevaa pikkujoulusaunaa, sillä vasta siellä selviää, miten Ville Leino aikoo hyvittää joukkueelle perusteettoman poissaolonsa aamun ottelusta. Selvitysten on oltava hyvät, sillä Kentänlaitatoimituksen hallussa saattaa olla arkaluontoista kuvamateriaalia tästä hyryläläislahjakkuudesta. Tai sitten ei. Joka tapauksessa Kalle V. ja Fiilis T.B. (nimet muutettu) ovat lupautuneet kiskomaan Villestä hyvityksen. Vaikka oksennus tulisi.