Kanarianlinnut kohtasivat eilen V-divisioonan alkusarjan viimeisessä kotiottelussaan Puck Warriorsin. Ottelu piti sisällään (vähän) vauhtia, (paljon) vaarallisia (puolustuspään) tilanteita ja myös muutamia valopilkkuja. Onko kyseessä tunnelissa vastaan tuleva juna, se selviää myöhemmin.

Tunnetusti marraskuu on kuukausista, anteeksi vain alatyylinen ilmaisuni, paskin. Pitkä syksy tuntuu vain jatkuvan ennen kuin jossain vaiheessa tulevat ensimmäiset lumimyrskyt jotka hautaavat suomineidon valkoiseen vaippaan samalla. Tähän saakka alakuloisesti syskyn läpi kituuttanut kansamme herää uudestaan, kunnon talvi tarkoittaa sitä, että kohta onkin jo uusi kevät!

Näin siis normisti. Paitsi että nyt tuo pimeä, kylmänkostea ja tuulinen syksy on jatkunut normaalia pitempään. Tämän myös aistii paikallisen kiekkoväen pyhätössä, Hyrylän Hornankattilassa. Pelaajat haukottelevat eivätkä saa itsestään sataa prosenttia irti otteluissa, treeneistä puhumattakaan. Laukauksia on sadellut omaan päähän lukemattomia, ja ainoastaan uskomattomiin suorituksiin tarvittaessa venynyt kolmikko Isokangas - Lafif - Mölsä on estänyt joukkuetta valahtamasta kovaakin kovemman V-divisioonan häntäpäähän.

Kanarianlintujen pelityyli on hyvin kuluttava maalivahdille. "Päästämme vihollisen laukomaan paljon. Ja päästämme vihollisen hakkaamaan ripareita paljon. Oikeastaan me pelaamme 5-0-1 -kuviolla suurimman osan otteluista."

Näin oli taas eilen, kun Kanarianlinnut kohtasivat aiemmista kohtaamisista vahvistuneen Puck Warriorsin Hyrylässä. Mukana olivat onneksi Giant, Warrior ja jäätävistä käsistään tunnettu Iceman. Ja nyt mukana oli myös uutena vahvistuksena Police. Ei se nimi miestä pahenna, eihän?

Ennen ottelua suoritettiin kuitenkin päivän tärkeimmät tapahtumat pukukopissa, kun v.t. rookiepäällikkö Leino toivotti uudet rookiet tervetulleeksi joukkueeseen. Pukukopissa oli haistettavissa selkeätä kateutta, kun GM ojensi kauden tulokkaille pakasta vedetyt, uutuuttaan kiiltävät pelisukat. "Itse sain Stenkon, Haffen ja Petran kautta kiertäneet, kahdeksan kautta vanhat pelisukat, jotka sisälsivät selkeästi jotain aiemmin ihmiskunnalle tuntemattomia elämänmuotoja. Ja tämä oli kuitenkin allekirjoituspalkkio viidennestä pelikaudesta! Jokin tässä menettelyssä haisee", pohdiskeli Fiilis. Noh, rookie-koirankopista on pitkä matka ylöspäin ...

Ja sitten itse otteluun. Seuran viimeaikainen panostus medianäkyvyyteen on tuottanut tulosta. Lähes kauden yleisöennätykseen yltänyt yleisö (3) tungeksi hallille jo hyvissä ajoin ennen ottelun alkua samalla kun Aikamme Gladiaattorit suorittivat rituaalinomaisia alkulämmittelyjään, kuka juoksusuoralla hyppien, kuka hermostuneesti vitsiä vääntäen, kuka edellisviikonlopun kaadoistaan kehuskellen.

Kiekko tipahtaa jäähän, ja ensimmäinen erä käynnistyy. Vihollisen uudet pelaajat ovat tuoneet selkeästi lisää jalkoja mustapaitaisen joukkueen kokoonpanoon, kaveri pääsee jopa pari kertaa tuomaan kiekon kotijoukkueen alueelle. Keltapaitaiset sankarimme ottavat lunkisti ja totuttelevat kiekkoiluun viikon pituisen tauon jälkeen, ennen kuin uudet ajokoirat päästetään jäälle.

"Rookie-kenttä" nimittäin liikkuu. Luistelua, karvausta, vastustajan ihon alle tunkemista, siitä on nämä nykyajan nuoret näemmä tehty. Parissa ekassa vaihdossa saadaan luotua useampikin maalipaikka, ennen kuin blingbling heittää kiekon etukulmasta reppuun. Ja vielä toisenkin, ennen kuin "pappaosaston" dieselit lähtevät käyntiin. "Prkl junnut eivät heittäneet häkkejä kuitenkaan mun syötöistä, nakuttelivat tehoja vain keskenään", kommentoi Ville.

Tasaväkisyyden nimissä pitää sanoa, että myös PuWa sai luotua useita vaarallisia maalitilanteita Kanarianlintujen päähän ensimmäisen erän aikana. Pahimmillaan maalin edustalla makasi neljä keltapaitaista pelaajaa (yhden puolustajan kärkkyessä kiekkoa vastustajan siniviivan kupeessa), ja nähtiinpä ensimmäisen erän aikana pari mallitorjuntaa kenttäpelaajien suorittamana.

Toisessa erässä alkoivat vanhatkin vähän vertyä. Ensimmäiseksi Jude kävi heittämässä yhden häkin, ja heti perään Stenkon loistavan avauspelin ja Aleksin maltin ansiosta Hello Kitty kasvatti etumatkaa jo neljään maaliin. Vielä kun Jude teki illan toisen alivoimalla, alettiin kotijoukkueen aitiossa valmistautua ottelun jälkeisiin juhlallisuuksiin.

Kolmas erä oli perinteistä höntsäkiekkoa. Hyökätään viidellä, puolustetaan pelkällä kassarilla. AP otti hyviä koppeja, mutta pari maalia tuli kanssa takkiin.

Mitä jäi käteen? Surkea puolustus, osa jätkistä vetää ylipitkiä vaihtoja ja sippaa, mutta pakko hyökätä vielä kerran... ja kyllähän joku puolustaa, eiköstä joo? Hyökkäyksessä oli aika vaisua, onneksi osalla jätkistä riitti potkua. Tuomarit koittivat alkaa ottaa roolia ottelun lopussa mutta pysyivät kuitenkin aisoissa. Kaiken kaikkiaan ottelu oli sellaista väsynyttä marraskuun lopun höntsää.

Seuraavan kerran Kanarianlinnut pelaavat sunnuntaina 11.12, kun joukkue matkaa DDR-halliin kohtaamaan Fun Hockey Teamin. Ottelu alkaa klo 07.30, GM tarjoaa kahvit jokaiselle seuran fanipaitaan pukeutuneelle katsojalle.