Ei. Otsikossa mainittua lukua on turha etsiä antiikin Kreikan mytologiasta. Tuon verran on kulunut edellisestä Kentänlaitatoimituksen tähtireportterin näille sivuille suoltamasta verbaaliakrobaattisesta ilosanomasta. Tuona aikana isoja saappaita on Kentänlaitatoimituksessa yrittänyt parhaansa mukaan täyttää toimituksen vt. apulainen Kuulapään Mane. Vaikka Mauno onkin onnistunut tässä varsin vaativassa tehtävässä (hänen vaatimattomat lähtökohtansa huomioiden) kohtuullisesti, on toimituksen tietoon kantautunut hallin käytäviltä se käsin kosketeltava ikävä, mikä joukkueen pelaajistolla, faneilla ja johtohenkilöstöllä on ollut Kent Täht..Laitatoimittajan sanan säilän heiluttelun perään.

Näin ollen. Hyvät naiset ja herrat. Ladyboys and Thaigirls. Voin iloksenne kertoa vaeltaneeni viime viikolla pitkän matkan, vain ehtiäkseni raportoimaan Kaukasten Voiman Jääkiekon Miesten Edustusjoukkueen(TM) edesottamuksista jääkiekon kuninkuussarjassa.

Prologi

Juuri mikään ei ollut muuttunut noiden 261 tuskastuttavan pitkän päivän aikana. Hyrylän jäähalli oli edelleen tukevasti paikoillaan, ja kotijoukkueessa kiekkoilee edelleen tervehenkinen nippu eri-ikäisiä urheilijanalkuja haaveenaan ameriikan taalakaukalot. Muutama vääräleuka on toki loikannut minne lie Mäntsälän Kettutyttöihin, vain ollakseen mukamas parempia jääkiekkoilijoita. Hallin käytävillä näiden yksilöiden perään ei kuitenkaan suuremmin haikailla, onhan joukkue saanut muutaman todellisen vahvistuksen riveihinsä, samalla kun viimevuotiset, kolmoskentässä vastuuta saaneet rookiet Leino ja Palmu olivat ohittaneet esipuberteettinsa ja ottaneet paikkansa joukkueen vakituisesta kokoonpanosta.

Hallin käytäviä olivat viime päivinä kuohuttaneet huhut siitä, tekisikö numero yhdeksänkymmentäviisi kanarianlintupaitadebyytin tälle kaudelle nimenomaan pimenevässä keskiviikkoillassa. Tämä hallitseva Suurin (hanskojenkin) Pudottaja oli kuuleman mukaan nähty esittelemässä vahvaa liukuaan maanantain valmistavissa jääharjoituksissa. Paikalle saapuneen sankan fanijoukon pettymykseksi tämä joukkueen ainoa todellinen siniverinen ei kuitenkaan ehtinyt lunastamaan lisenssiä ajoissa ja pelipaitaan pukeutuneena hänet näin ollen nähdään todennäköisesti vasta kevätkaudella.
Koska Kentänlaitatoimitus vastuullisena veppimediana kunnioittaa paitsi vihreitä arvoja ja maailmanrauhaa, niin myös annettuja lupauksia, lienee syytä mainita muutamalla rivillä itse illan ottelustakin. Tätäkin kun oli joku toimitusta kirjepostilla lähestynyt naispuolinen fani toivonut.

It´s Gametime

Kaukasten Voiman Jääkiekon Miesten Edustusjoukkueen siirtyessä bussista salamavalojen loisteessa kohti joukkueen pukukoppia, huomasi muutama aistit valppaina pelipäivään herännyt soturi oudon metallisen, ehkä hieman laventelille vivahtavan tuoksun nenässään. Pitkään ei tuon erikoisen tuoksun alkuperää kuitenkaan tarvinnut ihmetellä, sillä asiaan saatiin selvyys seuran edustajien vierailtua EKK:n kopissa kohteliaisuuskäynnillä. Asian laitahan oli nimittäin niin, että samaan aikaan kun kotijoukkueen nestori kertoili kopissa joukkuetovereilleen tuttuun tapaan tuoreimpia BB-juoruja, rasvasivat vierailijat tekoniveliään pelikuntoon erityisesti lonkkaproteesien voiteluun tarkoitetulla synteettisellä laventeliöljyllä.

Joukkueiden välinen elämänkokemusero oli näin ollen käsin kosketeltava. Molemmat joukkueet lähtivät otteluun lievästi vajaamiehisinä, joskin eri syistä. Kotijoukkueen urhoilla esteiksi olivat muodostuneet muun muassa (omat) fantsut HopLop-synttärit (OnNEa Ker4v4n p0mmittaja 26 weEe!!!1!!1!) ja amatöörimäisestä liiallisesta kuplajuoman nauttimisesta seurannut jälkimmäisen päivän olotila (ruots. Dagen Efter). Sen sijaan vierasjoukkueen pelaajistosta iso osa oli jo aikaisemmin jäänyt teille tietymättömille, kuka Syvärille, kuka Raatteentielle tai Summaan.

Tästä huolimatta molemmat joukkueet lähtivät hyvällä hengellä illan taistoon. Ensimmäinen erä oli varsin rehtiä ja vauhdikasta aladivisioonajääkiekkoa. Kanarianlintupaidat toki hallitsivat koitosta, mutta mistään rehvakkaasta ”kahdessa erässä 15 maalin ero ja sitten himaan” -meiningistä ei ollut kysymys. Toisin kuin ennen peliä oli pukukopissa uhottu. Eipä silti, kaikkeen olisi ollut mahdollisuus, sillä saihan ottelu salama-alun Esan (ajassa 1´13) ja Villen (ajassa 3´16) onnistuessa maalinteossa. Jossain vaiheessa ennen kymmenen minuutin täyttymistä vihollisen onnistui hiipiä vaivihkaa 2-1 tilanteeseen. Hetkellisesti toiselta penkiltä kuuluikin innostuneita ”nu ska vi alla kämpä!” –ja ”Just det, lite bättre mina kärä kompisarna” –huudahduksia. Vaan ei aikaakaan kun yksi tämän kauden tulokkaista, numero 17 Aleksi Hartikka, väläytti maalintekotaitojaan Captain MarCon esityöstä. Näin tilanne oli 3-1 ja oli aika juottaa maalivahdit.

Toisessa erässä vihollisjoukkojen ennen peliä nauttiman hotapulverin teho alkoi heiketä, eikä hyvin taistellut ryhmä enää pysynyt mukana kotijoukkueen (näennäisesti) vauhdikkaassa luistelussa. Näinpä meikäläisistä maalinteon makuun pääsi kaiken kaikkiaan kolme urhoollista, Jartsa kahdesti ja Ville sekä Sami kertaalleen. Etenkin Villen toivotaantoivotaan-roiskaisu maalille päin todisti hyvin sitä jo Jutin HokiNaitissa hokemaa mantraa, että vedon ei aina tarvitse olla lämäri osuakseen maalipuiden väliin. Vihollisen edesottamuksista ei toisessa erässä jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa. Se mainittakoon, että pukuhuonepäädyssa maalia vartioinut Aapee joutui uhrautumaan kiekon tielle ensimmäisen erän tavoin kokonaiset seitsemän kertaa.

Kolmannessa erässä aladivarijoukkueen taso mitataan, kuten vanha kotimainen viisaus tietää kertoa. Näinpä kävi tälläkin kertaa, sillä kanarianlintulauma katkaisi kamelin selän heti viimeisen erän alussa iskemällä ensin alivoimamaalin MarCon kärsiessä huutavaa vääryyttä jäähyaitiossa. Jatkoa seurasi lähes välittömästi tämän jälkeen, kun boksista vapautunut kapteeni tinttasi taululle 9-1 lukemat vain kahdeksan sekuntia jäähynsä päättymisen jälkeen. Tämän jälkeen vastustaja oli kirjaimellisesti lyöty ja kotijoukkueen maalirallattelua jatkui tasaisen vauhdin taulukon mukaisesti ottelun loppuun asti vauhdilla maali per kaksi minuuttia tehokasta peliaikaa. Näin ollen lopputulokseksi kirjattiin kolmen vartin pelin jälkeen varsin selvät rutiinilukemat 15-1.

On kyninnän aika; Kanarianlintujoukkue sulka sulalta (nimiä ei muutettu).

#1 Anttipekka: Kaksikymmentäkaksi torjuntaa ja yksi päästetty kiintiömaali. Ottelu tuskin on yksi niistä mitä kannattaa pikkujoulusaunaillassa muistella. Veskarin kannalta tylsä peruspeli. Aapeelta kelpo perussuoritus.

#4 Eero: Ilmeisen vähäkalorisella dietillä tähänkin kauteen lähtenyt piiskatukka onnistui vielä viime minuuteilla kaivamaan verta nenästään. Osoitus todellisesta aladivarihengestä.

#9 Petri: Vuorenvarmaa peruspuolustajan peruspeliä. Illan saldona kaksi syöttöpistettä.

#6 Lauri: Ei kautta ilman maalia -sanonta piti jälleen paikkansa. Vahva paluu jäille reilun viikon pelitauon jälkeen. Erityismaininta vain pyhällä hengellä käsissä pysyneistä hanskoista ja uhmakkaasta parrantupsun heiluttelusta vastustajan edessä.

#15 Tomi: Väritön, hajuton, mauton, mutta silti tuttuun tapaan perin vauhdikas. Potentiaaliselle kiikarikerholaiselle vain yksi vaivainen syöttöpiste ottelussa jossa tehoja kyllä olisi ollut tarjolla.

# 17 Aleksi: Erinomaista rookiekauttaan pelaava Hartikka vakuutti jälleen. Tehot 2+1 ja edessä loistava tulevaisuus kanarianlintupaidassa. Tuo myös tarvittavaa luisteluvoimaa keltapaitoihin. Ehti tässäkin ottelussa kertaalleen paitsioon.

#19 Marko: Tuomareille sisuuntunut kapteeni nakutteli kolmannessa erässä näyttävän hattutempun. Tehoilla 3+1 kotijoukkueen pistemiesten parhaimmistoa.

#21 Ville: Viimekauden kolmosketjun liideri on löytänyt oivan pelivireen tällekin kaudelle. Illan saldona kolme komeaa maalia.

#23 Sami: Yksi maali on GM:n rinnalla pelatessa paremmin kuin hyvin.

#27 Jussi: Mies jolla ei ole kiekon kanssa kiire maalin edessä. Itseluottamus rautaa, taidot terästä. Illan tehot vaatimattomalle herrasmiespelaajalle 0+3.

#36 Esa: Väläytteli taitojaan sekä huutopinnojen napsimisessa, että hieman yllättäen taklauspelissä. Ikinuoren vanhanherran tehot komeasti 1+4.

#72 Jari: Hyrräharhautus on edelleen hallussa. Hoikan hampurilaistenystävän saldo joukkueen paras; kolme maalia ja kolme syöttöpinnaa.

#79 Juha-Matti: Välttyi Tompan tavoin hiuksenhienosti kiikarikerholta. Tuomarin tarkkaavaisuuden ansiosta merkintä kakkossyöttäjäksi avausmaaliin.

Epilogi

Tosiaankin. Monia varmasti kiinnostaa, missä arvon herra Kent on oikein ollut sillä välin kun Mauno Kuulapää on yrittänyt nostaa valmiiksi korokkeella olevaa Kentänlaitatoimitusta uuteen kukoistukseen linkittämällä mukahauskoja juutuupavideoita juttuihinsa ja valjastamalla amerikkalaisen tiedustelupalvelun hallinnoimaa sosiaalista kasvokirjamediaa toimituksen käyttöön. Vaikka kaikkia yksityiskohtia en voi tässä kokoperheen mediassa paljastaa, niin sen verran uskallan kuitenkin esinahkarippua vetää sivuun, että olin jokavuotisella Tour de Francellani Thierry, Sophien ja tämän jo täysi-ikäiseksi varttuneen 18-vuotiaan (vuoden teinimalliksi aikanaan valitun) Beatrice-siskon hoteissa Chamonixin luoteispuolella sijaitsevassa tuppukylässä! Se mitä tämän sydämellisen ja vapaamielisen perheen luona tapahtui, jääköön vain arvailujen varaan. Jotain oikeansuuntaisia arvailuja saattaa olla niillä, jotka aikaisemmista edesottamuksistamme aikanaan saivat lukea Kentänlaitatoimituksen kenttäraportista. Sen verran voin kuitenkin kertoa, että voi pojat että oli hauskaa!

Lopuksi on vielä syytä todeta, että kuvakavalkaadi illan ottelusta lisätään internetteriin kunhan toimituksen hovikuvaaja Roopertti Kapalo selviää pimiöhöyryistä sen verran, että saa siirrettyä digitaaliseen muotoon halvalle Nikonin kroppikennolle tallennetut valonsäteet internetterikelpoiseen .xxx-muotoon. Jonkin aikaa siinä voi mennä, mutta eiköhän homma ole ennen viikonloppulomia hoidossa, sillä luottoa mieheen löytyy kuin Fiilikselle TuusSportissa konsanaan.