Hajuton, väritön ja mauton. Näillä sanoilla voisi kuvailla niin keltapaitaista lammasjoukkiota kuin keskiviikko-illan otteluakin. Kaksi sarjapistettä matkasi jonnekkin metro-radan myötä ghettoutuvan Tapiolan perukoille, kun LT Kings vei voiton numeroin 2-4. Kotijoukkueella on seuraava mahdollisuus puhdistaa maineensa ensi keskiviikkona, kun vastaan saapuu EKK.
Keskiviikko-illan perusrutiinit ovat tutut. Nukutaan alkuiltapäivään ja heräillään. Aletaan miettiä, mitä edellisenä päivänä tulikaan tehtyä. Joukkueen sisäpiirin tietolähteiden juottaminen ja syöttäminen Päämajassa on rankkaa työtä, vaikka journalistiliitto ja verokarhu eivät niitä hyväksykkään vähentämiskelpoiseksi tulonhankkimiskuluksi. Raavitaan vähänaikaa munia, ja suunnataan piristävän suihkun jälkeen keittiöön. Pari raakaa kananmunaa naamaan ja olo alkaa muistuttaa jälleen ihmistä eikä se peilistä vastaan tuijottava chewbacca enää näytä niin pelottavalta.
Pikainen tsekkaus kalenteriin ja varmistus Neiti Ajalta, että eletään oikeasti samaa päivää. Pari kertaa tästä on tultu lipsuttua. Eräänkin kerran herättiin sunnuntai-aamuna Espanjan aurinkorannalta. Oltiin sitten kuulema perjantaina lähdetty parille erään senaikaisen sisäpiirin tiedonantajan kanssa. Huolestuttavinta on se, että kyseinen viikko päättyi mielessäni tiistai-iltaan. Sen viikon kotipelistä ei tullut raporttia. Onneksi Kentsu tuurasi minua. Huonosti, mutta kuitenkin tuurasi ...
Lähden suuntaamaan kohti hallia. Oloni on kuin kaikkien journalistien esi-isällä, Hunter S. Thompsonilla, hänen suunnatessaan Las Vegasiin. Noh, onneksi Hyrylän Bat Country on nopea ohittaa ja saavun hallille juuri joukkueen alkulämpöjen aikaan. Jokin on kuitenkin vinossa. Aamupäivän lehdistötiedote pursui nimiä - neljä ketjua ja kolme pakkiparia? Poissa on tämä lauma, paikalla on reilu kaksi kentällistä jätkiä. Ja määrä hupenee ennestään, kun käy ilmi, että tuo joukkueen peruspakkien kulmakivi, #6 on onnistunut venäyttämään selkänsä asentoaan ATK-tuolilla muuttaessaan. Vanhuus ei tule yksin. Mitäköhän tästä tulee?
Sanomista. Viisikymmentä laukausta kohti Marcoa. Se on aivan älytön määrä kun otetaan huomioon, että vastustajajoukkueen kaikki pelaajat eivät osaa edes luistella. Joskus nämä laukausmäärät olisivat saattaneet merkitä noin 22 päästettyä maalia. Onneksi tänä päivänä joukkueen maalivahtipeli on kunnossa. Joukkueella on nimittäin varaa nostaa kaksi kassaria kahteen ensimmäiseen hyökkäysketjuun tuomaan lisää syvyyttä. Marco hoitaa hommansa tyylillä, pitäen torjuntaprosentin siedettävässä 92% lukemassa. "Onneksi lopussa tuli vähän laukauksia meidän päähän. Jännätti, jäädäänkö alle 90% lukeman. Se tietää nykyisin ylimääräisiä treenejä maanantai-jäiden yhteydessä."
Mitä muu joukkue sitten tarjosi kauden ennätysyleisölle? "Yritimme tänään uutta taktiikkaa. Vastustajan kassarilla oli sen verran isot patjat, että päätimme kuljettaa kiekon maaliin. Pari kertaa kuitenkin yritykset meni pieleen. Galle ei kuunnellut ohjeistusta ja laukoi kiekon vahingossa maalille. Ja kerran tapahtui maalilla jotain ihmeellistä hässäkkää. Todennäköisesti tässä vaan haluttiin pelata AP:lle tehoja."
Parhaiten uuden taktiikan toteuttamisessa onnistui Jarpan ja Tompan kenttä. Molemmat pääsivät kokeilemaan harhautuksia kassarin kanssa muutaman kerran. Tompalle annettiin vielä vähän nuoren iän suomaa tasoitusta. Vastustajan kassari oli jostain syystä kompastunut ringetteviivaan kun Tomppa pääsi yksin läpi. Kohteliaisuussyistä #15 kuitenkin hiljensi vauhtia, luisteli kassarin vierestä ja luovutti kiekon pois, niin kuin höntsäpeleissä kuuluukin tehdä. Ilmeisesti tällä tempulla pyritään hakemaan Lady Gustafsson Trophyä ensi keväänä esittelemällä herrasmiesmäisiä otteita kaukalossa?
Niin tai näin, nyt on taas näpytelty yksi huono peli tälle kaudelle. On aika unohtaa se, ja keskittyä tulevaan otteluun. Ja jäihän tästä pelistäkin jotain positiivista mieleen, kuten joukkueen ikänestori sanoi: "Juomapulloissa riitti juomista koko ottelun ajaksi."
Loppuun vielä hieman kevennystä, ei se mene aina nappiin muillakaan.
{youtube}V65DuiAUXtM{/youtube}