Kaukasten Voiman Jääkiekon Miesten Edustusjoukkueen™ kausi alkoi keskiviikon myöhäisillassa ruotsalaisittain pikkutuhmissa merkeissä, kun joukkue taisteli syysliigan avauskierroksen ottelussa 6-6-voiton [sic] räikeästä ennakkosuosikista Hyvinkään Stormista.

"Hymyile vielä kun voit!"

Näin kannustivat epätoivoiset joukkuetoverit maalivahtikokelasta ennen ottelua...

...Vaan kuinkas sitten kävikän ja kuka hymyili leveimmin ottelun jälkeen!!!

Ottelua koitettiin pelata kotijoukkueen kopissa jo hyvissä ajoin ennen pelin alkua, kun puolet joukkueesta oli estynyt tulemasta kuka mistäkin syystä, eikä veskareitakaan näkynyt paikalla. Kovinkaan paljon eivät ilmeet kirkastuneet, kun nuoruusvuosinaan Eddie "The Eagle" Belfouria ja Markus Kettereriä fanaattisesti ihaillut Mälkiän Sampo ilmoitti pukukopin nurkasta vaisulla äänellä että: "No josko mä nyt sit meen sinne tolppien väliin...". Oli miten oli, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Näinpä maalivahdinvarusteet autettiin miehissä urhean jokapaikanhöylän päälle ja taisipa siinä joku rohkaista sanoilla: "Siellä maalissa susta on varmasti kyllä vähiten haittaa".

Päät painuksissa kentälle luistellut kotijoukkue joutui kuitenkin kokemaan ottelussa oikein shokkialun. Ei ollut tainnut GM Sténin hoteissa käynyt pelikello ehtiä edes kahden minuutin kohdalle, kun vihollisen kassari jo hörppäsi ensimmäisen kudin sisään. Sama haparointi jatkui toisessa päässä ensimmäisessä erässä vielä kolmen maalin verran ja näin ensimmäiselle erätauolle päästiin urhoollisen puolustuksen ansioista todellisissa yllätysnumeroissa 4-0!

Toisessa erässä hyvinkääläisjengi sai hieman juonesta kiinni ja nakutteli kolmisen maalia kotijoukkueen kahta vastaan. Viimeisessä erässä kotijoukkueen luistin alkoi hieman painaa ja taisipa joku jo sokeasti luottaa tolppien välissä hääräävään köyhän miehen läskisaloseen. Kahdella kentällä pelannut kanarianlintupaitainen miehistömme meinasi saada kylmää vettä niskaan, kun vakavista loukkaantumisista tunnettua Teemaria ajeltiin rumannäköisesti polviin. Onneksi tilanteesta selvittiin säikähdyksellä ja viholliselle langetetulla pikkukakkosella. Uupuneet urhomme eivät kuitenkaan osanneet käyttää tätäkään ylivoimatilannetta hyödyksi, vaan tyytyivät siirtelemään kiekkoa mieheltä toiselle aivan kuin Leijonat arvokisoissa. Väsähtäminen koituikin ottelussa kotijoukkueen kohtaloksi, sillä viimeinen erä meni vastustajalle rumin 0-3-lukemin ja näin ottelun lopputulokseksi siis kirjailtiin ainakin kotijoukkuetta suuresti ilahduttanut numeropari.

Mutta palataanpa vielä hetkeksi ottelun todelliseen sankariin; Maalivahtilegenda antoi ottelun jälkeen Kentänlaitatoimitukselle lyhytsanaisen, mutta sitäkin leveämmällä hymyllä kuorrutetun haastattelun. Salaisuudekseen tämä Mr. Jalkatorjunta kertoi 90-luvun alussa Jokelan kirjastossa Lauri Kannuksen Maalivahtipelin tekniikka-kirjan parissa vietetyt lukuisat tunnit. Mies ei itse halunnut ottaa kantaa siihen, syrjäyttikö hän tällä esityksellä joukkueen muut, muun muassa aladivaripotkupalloon ja lastenhoitoon keskittyvät kassarit. Saa kuulemma GM päättää. Sampo aikoo jatkossakin pelata siellä missä käsketään ja siellä mistä hänestä on samalla kaikista vähiten haittaa.

Ottelun plussat ja miinukset:
+ Teemarin vaihtoaitioon auttanut ja vasta sen jälkeen jäähylle luistellut vihollisen herrasmiespahantekijä
+ GM Stenin uhrautuminen toimitsija-aitioon
- Vihollisen epäurheilijamainen puolesta kentästä vetely (lue: maalivahdin aliarvioiminen)

Toim. Huom: GM Stén tuntui pelkäävän, että ottelupöytäkirja vuotaa Kentänlaitatoimituksen käsistä Wikileaksiin ja näinpä minkäänlaista tarkempaa statistiikkaa ei tilastonikkareille ole tätä kirjoittettaessa tarjota. Lupaamme ja vannomme, että kesäpoikaharjoittelija Mauno Kuulapää lisää tilastot vieraskirjaan heti kun irkkaamiseltaan ehtii.

Se toinen totuus: Vihollisen tarinaa ottelusta